Rupunen Notre Dame, vai mikä möhkäle tää täällä oikee?

No EI, vaa joku meistä oli vaan väärässä kohtaa karttaansa! Ja oha toi valtavan upea! Ei voi käsittää! Jättiläishieno!

Pieing, eli piirakointi, ai että mää siitä ite tykkään! Eikä myöskään ympärilläkään olevien suhtautuminen ole mihinkään muuttunut. Herkkuherkku porkkanapiirakka syntyi toistamiseen. XX: Crystalized tahdissa.

Porkkanapiirakka, pyöreään uunivuokaan

vajaa 3dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
2dl sokeria
1tl kanelia
vajaa pari desiä öljyä
2 munaa
nelisen isoa porkkanaa

*Kuivat sekoilkoot ensin keskenään, sitten sekaan öljyä ja munat ja lopuksi matkaan myös porkkanat. Paistetaan 175-180 asteessa puolisen tuntia.

noin 100g sulatejuustoa
50g voita (tänään käytin margariinia, iha okei sekin)
pari-kolme desiä tomusokeria
1tl vaniljasokeria
pinnalle kookoshiutaleita tahi pähkinärouhetta
*Kaikki sekaisin vaikka minisilppurilla, tai käsin!, ja lisätään jäähtyneen piirakan päälle
Nami, vaikka ite sanonki!


Illan kohokohdaksi suunnittelin lähdön livemusiikin yöhön, Rhymes of an Hour, ja sinne sitten pikkupoppoolla mentiin! Mutta.
Ainoa livemusa mitä löydettiin oli puheensorinan läpi kuulumaton kitaran ääni.
Mutta jokatapauksessa, hyvä että lähdettiin käymään, rakastan tuota paikkaa: Shakespeare & co. kirjakauppa, jossa aikaisemmin käytiin kuuntelemassa monologia ja jossa voisi viettää aikaa vaikka useita tunteja. Ja se vain siksi että paikan tunnelma on niin uskomaton. Kirjoja pullistelee jokapaikasta, luettuja, lukemattomia, lukunurkkauksia on jokapuolella, kirjojen hinnat eivät päätä huimaa, kirjat voivat olla melkein vuosisadan takaa, oikesti vanhoja!! tai sitten uudempia painoksia tai ihan juuri julkaistujakin. Ja ne ihmiset jotka sinne kaupalle kerääntyy! Toki paljon turisteja, mutta myös niin ihania taiteilijoitten näköisiä ihmisiä. Tänään paikalla oli Robin Hood lenkkareissaan muitten muassa.





No ihaltuamme siinä sitten pimenevää iltaa ja vastapäistä Notre Damea, päätettiin että mitä jos sitten käytettäisiin viimeisetkin rahat taas mättöön. No joo, kyllä tässä pitää alkaa varomaan että aupairarsetta ei pääsis syntymään...

Tänää mie otin käteeni sitten myös kirjan. Ensimmäiset lauseet jo nostavat hymyä huulille, pieni viittaus kotikontuihin siis: "Minä, Sinuhe, Senmutin ja hänen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän. En ylistääkseni Kemin maan jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt."
Päivän uutinenkin melkein liittyi aiheeseen: "Hirvi ammuttiin metsona Keminmaassa"
Osuva.

Palellaan!